 | |
| Tapiola-salissa. Kuva: Sarjaelämää. |
Espoo Cinén avajaiselokuvana esitettiin viime perjantaina saksalainen komedia Toni Erdmann (2016). Elokuva oli kyllä paljon muutakin kuin komedia - herkkä, ehkä vähän surumielinen, haikea, ajatuksia herättävä, överi...
Elokuvan alussa kauhistuin kun avaussanoissa kerrottiin elokuvan kestävän kolme tuntia. Se oli mennyt minulta täysin ohi! Pitkä istuminen oli siis edessä ja kyllä se pitkältä tuntuikin. Mutta ei elokuvassa silti ollut mitään turhaa. Ehkä olisi ollut vain hyvä asennoitua siihen, että nyt todellakin istutaan ja katsotaan elokuvaa...
Ensimmäisten minuuttien aikana tulin myös tv:n ystävänä juoksuttaneeksi päässäni ajatuksen, että pitikö tulla elokuviin. Kun seitsemän sataa muuta hörisee naurusta ja itse ei koe tarvetta nauraa niin kovasti että ihan ääntä lähtisi, haluaisi katsomiskokemuksen olevan enemmän ykstyisen - antakaa mun katsoa rauhassa ja päättää milloin kannattaa nauraa!
Mutta sitten jossain vaiheessa elokuva imaisi mukaansa ja ne seitsemän sataa muuta unohtui aika lailla ympäriltä ja oli ihan sama mitä ne tekivät kun itse sekä itkin että nauroin. (Mylvintä salissa oli kyllä toisinaan todella kovaa!!)
Elokuvassa uraan keskittyvää tytärtä esitti Sanda Hüller, jonka roolisuorituksesta tykkäsin kovasti. (Yritin jo googlettaa, olisiko häntä voinut nähdä tv:nkin puolella mutta eipä taida, päh.) Hänellä oli ihastuttavia pieniä eleitä ja erityisesti ilmeitä kun hän esimerkiksi naurahti itsekseen omille ajatuksilleen.
Leffassa oli ihanasti komediaa mutta paljon myös vakavaa asiaa, tyttären ja isän suhteesta. Siitä mikä tekee elämästä onnellisen ja tärkeän.
Elokuva on tulossa normaaliin jakeluun myöhemmin tänä vuonna ja mietin jopa, josko leffan menisi vielä katsomaan uudestaan. Eli kyllä, elokuva teki vaikutuksen!
Youtubesta löytyy traileri, kannattaa käydä kurkkaamassa! (Tämä linkki on saksankieliseen versioon.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti