Avalla on esitetty kesällä Helene Turstenin kirjoihin perustuvia Irene Huss -elokuvia. Olen näistä muutaman katsonut. Leffassa nimeltä Tatuoitu torso, rikospoliisi Irene Huss joutuu tekemään vaikean päätöksen. (Ja varoitus varoitus: nyt seuraa spoileria, jos joku ei ole leffaa nähnyt ja sen aikoo vielä katsoa...) Huss joutuu päättämään, antaako alibin miehelle, joka juuri silpoi elävältä toisen miehen, mutta joka samalla myös pelasti Hussin tyttären silpomiskohtalolta. Elokuvassa kohtaus on melko nopea ja ikään kuin itsestään selvästi Huss antaa alibin ja murhaajaa ei pidätetä. Itse jäin kuitenkin hetkeksi miettimään, että ihanko todella rikospoliisi ei käräytä murhaajaa. Voiko hän noin kevyesti ottaa omalle tunnolleen rikollisen suojelun ja jättää niin raa'asti toisen tappaneen vapaalle jalalle? Mutta toisaalta, jos joku pelastaa oman lapsen hengen, siitä on valmis "maksamaan" ihan mitä tahansa. Hussin työtovereistakaan ei löytynyt yhtään tiukkapipoa, joka olisi vaatinut Hussia edes miettimään mitä vastaa...
 |
| Irene Huss ratkoo rikoksia Göteborgissa Ruotsissa. Kuva: Pixabay |
Jotkut kysymykset vain ovat liian vaikeita pohdittavaksi, mikä olisi oikea vastaus. Ehkä sellaisiin kysymyksiin ei voi ennakolta tietääkään vastausta, kuinka vastaisi tai toimisi, jos sellaisen kysymyksen eteen joutuisi. Irene Huss -elokuvasta muistui mieleeni toinen leffa yli kymmenen vuoden takaa, joka aikoinaan järisytti karmivalla tilanteellaan. (Ja jälleen tiedossa spoileria...) Tanskalaisessa elokuvassa Veljekset päähenkilö joutuu vangiksi Afganistanissa ja vapaaksi päästäkseen hänen täytyy tappaa vankitoverinsa. Jos hän ei tähän suostu, hänkin kuolee. Päähenkilö pääsee palaamaan kotimaahansa, joten tiedämme, minkä valinnan kanssa hän joutuu elämään. Tämän valinnan kauheus on vielä konkreettisempi, kuin minkä Irene Huss joutuu tekemään. Karmiva, jollain tapaa kuitenkin hyvinkin ymmärrettävä, mutta aivan järkyttävä toisen vangin näkökulmasta. Veljekset-elokuvassa kuvataan tapahtumien vaikutusta mieleen. Monissa, etenkin rikossarjoissa, usein ihmettelen henkilöiden psyykkistä kestävyyttä. Tapahtumat voivat olla hyvin järkyttäviä, mutta niistä toivutaan hyvin nopeasti. En ole lukenut Helene Turstenin kirjoja ja aloin katsoa seuraavaa Irene Huss -elokuvaa ehkä hieman uteliaana siitä, miten edelliset tapahtumat vaikuttavat jatkossa päähenkilöiden elämään. Hussin tytär jatkoi murrosikäisen elämää uuden poikaystävän kanssa (joka oli myöskin kaljupää kuten hänet lähes murhannut mieskin) ja Irene hieman kamppaili ammattinsa ja perheen yhdistämisen välillä (työ saatoi myös hänen perheensä, etenkin lapset, vaaraan). Yllättäen kuitenkin hänen miehensä kannusti häntä jatkamaan rikospoliisina, eikä kehottanut siirtymään muihin tehtäviin kuten paperihommiin. Mielestäni hämmästyttävän kannustavaa sorttia tämä aviomies..! Itse selvästi kaipaisin monesti psykologisempaa otettaa ohjelmiin. Että asioilla olisi vaikutusta ihmiseen. Eihän ihmiset ole vain kylmiä tunteettomia koneita. Toisaalta en ole myöskään nähnyt kaikkia Irene Huss -leffoja, joten en voi myöskään tietää kuinka henkilöt ovat jakossa kehittyneet, vai ovatko... Tilanteen tarkastamiseen on tänään mahdollisuus, sillä Irene Huss -sarja jatkuu Avalla klo 21 leffalla Irene Huss: Kultavasikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti